Takaiskuista huolimatta olen innoissani! Olen innostunut tuosta laitteesta, jonka kautta saan kirjoitettua kirjeitä muille sähköisen osoitteen omaaville ystävilleni eri puolille Suomea reaaliajassa. En osaa aavistaakaan, että kahdenkymmenen vuoden kuluttua minulla on tuon laitteen kehittyneempiä lajitovereita pelkästään omassa kodissani useita kappaleita, monessa eri koossa ja värissä, erilaisin näppäimistöin varustettuna ja että 9-vuotiaat tyttäreni ovat niiden maailmassa jo kuin kotonaan. Lähetän yhä noita sähköisiä kirjeitä eli sähköposteja ihmisille ympäri suomen ja maailman, mutta sen lisäksi kaikki perheeni valokuvat käydään läpi niiden ruuduilla, päivitän Facebook- profiilini, twiittaan, luen päivän lehdet, kavereiden blogit, merkitsen urheilusuoritukseni Heiaheiaan ja etsin inspiraatioita Pinterestistä. Enää en etsi eilen tullutta lempitv-sarjaani vhs-videota nauhurissa kelaillen vaan etsin yle-areenan, ruutu.fin, katsomon tms. ja niistä haluamani ohjelman.
Ehkä suurimmat opit, mitä erilaiset mediat ovat tuoneet ovat, että kaikkeen niissä välitettyyn tietoon tulee suhtautua kriittisesti, ja että eilaista sisältöä on tarjolla niin paljon - ja se lisääntyy niin suurella vauhdilla jatkuvasti - että siitä pystyt imemään elämääsi ja omaksumaan vain hyvin hyvin pienen osan, vaikka viettäisit kaikki elämäsi päivät aamusta iltaan yrittämällä sisäistää sitä. Hyödyllisin oppi näiden ohella on taito etsiä erilaisista medioista informaatiota kulloistakin tarvetta varten. Mukavaa ja antoisaa on ollut myös päästä osalliseksi sisällön tuottamisesta erilaisten sosiaalisten medioiden kautta.
Sosiaaliset mediat ovat opettaneet pohtimaan ja rajaamaan omaa yksityisyyttä uudella tavalla, kun oman elämän levittäminen julkiseksi kuvin ja sanoin on tehty niin helpoksi ja nopeaksi.
Itse havaittujen ylilyöntien ja muiden käyttäjien kommenttien peilaamisella on vuosien saatossa kuitenkin löytynyt omalle avoimuustasolle sopiva tapa toimia. Olen yhä tarkka foorumeista missä liikun, pidän tiukasti kiinni siitä, että jaan vain sellaista informaatiota, jonka jakaminen ei koidu vahingoksi kenellekään ja suhtaudun yksityisasetusten määrittämiseen mm. Facebookissa huolella.
Opiskellessani ensimmäistä tutkintoani, erilaisten medioiden käyttö kirjojen ohella oli vielä marginaalisempaa, käytössä ei ollut verkkopohjaisia oppimisympäristöjä ja informaatio etsittiin pääsääntöisesti kirjastosta. Oikeastaan vain televisio, radio ja sanomalehdet ovat olleet ne mediat, joihin olen kasvanut oman koulu- ja opisekluhistoriani aikana, kaikki muu, kännyköitä myöden on tullut oppimisen välineiksi vasta myöhemmin. Nykyisin käytän puhelinta kaikenlaisen tiedon hankintaan ja välittämiseen tietokoneen ja tabletin ohella. Mielenkiinnolla odotan minkälaisia sovelluksia ja laitteistoja tulevaisuus tuo tullessaan oppimisen ja muun elämän tueksi ja viihdykkeeksi.
Vaaroihin ja lieveilmiöihin on ollut pakko perehtyä paitsi oman itsensä, ihan jo omien lastenkin vuoksi, jotka ovat keskellä tätä väliin hyvin kyseenalaista informaatiotulvaa ja mahdollisuutta olla sisällön tuottajana jo alaikäisinä. Liialliseen pessimismiin en monen tavoin kuitenkaan ole vajonnut. Luotan siihen, että valvonnalla, rajoituksilla ja lapsia opettamalla tämän maailman pystyy pitämään heille riittävän turvallisena. Vahinkoja ja pahoja asioita voi aina tapahtua kaikesta varovaisuudesta huolimatta, enkä näe tarvetta ruveta hysteeriseksi. Kehityksen mukana on tullut myös paljon sellaista positiivista, joka tekee lasten valvomisen ja yhteydenpidon heihin kodin ulkopuolella liikkuessa aikaisempaa helpommaksi.
Tämä oli tällainen pintapuolinen pohdinta aiheesta Media, oppiminen ja minä joka on yksi oppimistehtävä osana varhaiskasvatuksen opintojani.
-Kirsi
